Valtaosa Oulujokilaakson esihistoriallisista löydöistä
on kivikaudelta, joka päättyi noin 1500 - 1250 eKr. Jokiväylät
ja -laaksot olivat ihmisille tärkeitä kulkemisen, kalastuksen, niittyjen ja viljelymaan takia.
Muhokselta on löytöjä yli 160. Esihistoriallisia asuinpaikkoja tunnetaan Muhokselta kymmenkunta, joista osa epävarmoja. Muhoksen alueelta on todettu mm. Honkalan kampakeraaminen asuinpaikka ajalta noin 4000 - 1500 eKr. Se sijaitsi tuolloin meren välittömässä läheisyydessä rannikolla.
Pelkästään pronssikauteen, joka seurasi kivikautta kuulunee kaksi paikkaa, toinen Muhoksella toinen Oulussa.
Kivikauden ja pronssikauden vaihteessa (1500/1250eKr) Oulujoensuu oli Pyhäkosken ja Montan välillä ja Muhosjoen kohdalle pisti merenlahti.
Oulujoen pohjoisrannalla, entisen Pällin kosken alapuolella sijaitseva Honkala kuuluu
Pohjois-Suomen tutkimushistoriallisesti huomattaviin kivikautisiin asuinpaikkoihin.
Pyhänsivun Oksan maalta löytyi erittäin harvinainen pronssikautinen suksi.
Nimenomaan Muhoksen löydöt osoittavat pohjalaisten esinetyyppien olleen jatkuvasti yleisiä.
Erityisesti Oulujoen seudun ja Karjalan välillä on ollut kanssakäymistä; keramiikassa on yhtäläisiä piirteitä ja lukuisia Etelä-Karjalan kiviesinemalleja on löytynyt Oulujokilaaksosta.
Muhoksen Laitasaaressa on omalaatuinen muinaisjäännös, jota kansanomaisesti kutsutaan jätinkirkoksi. Nämä muinaisäännökset ovat yleensä soitten keskellä olevilla kivikkoisilla kankailla sijaitsevia soikeahkoja tai lähes suorakulmaisia kivikehiä, kooltaan keskimäärin 20 x 30 m.
Muhoksen Kylmälänkylästä löydetyt soikeat tuluskivet olivat käytössä rautakauden alkupuolelta viikinkiajalle (Kristuksen syntymästä noin 800-1050jKr.)
Todennäköisesti kivi- ja pronssikautista pyyntikansaa asusti Oulujokilaaksossa rautakaudellakin (n. 300 - 1300 jKr.).
Esihistoriallinen aika Länsi-Suomessa päättyy kristinuskon tuloon n. 1150jKr.
Karjalassa ja Savossa pakanuus säilyi kauemmin. Laatokan länsi- ja luoteisrannan asutus loi oman rikkaan karjalaisen kulttuurin, jonka parasta kukoistuskautta oli ristiretkiaika, (1050/1150 - 1300jKr.). Laatokan alue oli tärkeä kaupan solmukohta ja karjalaiset kulkivat pohjoisille erä- kauppa-, verotus- ja asuinalueilleen aina Pohjois-Ruotsia ja Ruijaa myöten. Karjalaiset käyttivät Oulujokea kulkutienään vuosisatoja, ehkä jo 1100-luvulta, mutta viimeistään 1200-luvulta alkaen 1500-luvun alkuun asti säännöllisesti.
Muhoksen Lohelasta oleva kirves on selvästi karjalaisperäinen ristiretkiajan kirves, mutta Muhosperän rautainen keihäänkärki lienee historialliselta ajalta.
